Sivu 2 / 2

Dingon tarina Suosikissa 1984-1986: Komeettaa seurasi outo hiipuminen

Dingo1

Porilainen rockbändi Dingo nousi 80-luvun puolivälissä valtakunnan suurimman nuorisomedian Suosikin ykkösbändiksi ohittaen maailmanvalloitusta aloitelleen Hanoi Rocksin.

Alle kahden vuoden suosion jälkeen Dingon tilalle astui kuitenkin turkulainen Bogart Company. Näin Dingoa käsiteltiin Suosikissa, jonka levikki oli vuonna 1985 noin 150 000 kappaletta.

Vuosikerta 1984

Hanoi Rocks on vahvasti mukana kaikissa alkuvuoden numeroissa. Numeron 3/84 kannessa Mike Monroe poseeraa koristellun pääkallon kanssa, kansiotsikko kuuluu ”Totuuden hetki, Hanoi Rocks”. Bändi on lähdössä maailmankiertueelle, johon kuuluvat muun muassa Kanada, USA, useita Euroopan maita, Intia, Thaimaa ja Japani.

Numerossa 4/84 arvuutellaan, kumpi iskee ensin kansainvälisen hitin, Hanoi Rocks vai Pietarsaaresta ponnistanut Break. Myöhemmissä numeroissa jälkimmäisestä bändistä ei enää kirjoitettu. Samassa numerossa Yön Olli Lindholm sanoo, että ”Jos Yö nyt hajoaa, ryhdyn rekkakuskiksi”.

Dingon ensimmäinen sinkku Sinä ja minä ilmestyi tammikuussa, mutta vasta Suosikissa 6/84 Dingo pärähtää Suosikin lukijoiden tietoisuuteen.

”Dingo: Tässä bändissä virtaa voima”, kuuluu otsikko. Jutun on kirjoittanut Päivi Väänänen ja kuvannut Markku Ojala. Bändin kokoonpano on basisti Eve, kosketinsoittaja Pete, rumpali Keijo-Q, kitaristi Jonttu ja laulaja Neumann.

Juttu on reportaasi, jossa ollaan bändin matkassa keikkareissulla Himangalla.
”Neumannin esiintymisessä on väriä ja vauhtia, mutta välillä hän hiljenee ja herkistyy. […] Kitaristi on aivan kaistapäinen. Välillä olin varma, että lavalla on kaksi kitaraa. Dingon hauska tavaramerkki on laulua ryydittävät villikoiran haukahdukset. Himankalaisyleisö seisoo tumput suorina. Vasta Sinä ja minä sävähdyttää heitä”, Väänänen kuvailee keikkaa.

Jutun lopuksi luvataan, että heti seuraavassa numerossa on lisää juttua tästä ”Vuoden 84 kovimmasta tulokkaasta”.

Dingo8

Numeron 7/84 erikoisuuksiin kuuluu aukeaman juttu, jossa Pirkka-Pekka Petelius haastattelee Lemmy Kilmisteriä. PPP kertoo Lemmylle, että hänellä on Suomen televisiossa oma ohjelma, johon Lemmy vastaa, että miksei siihen ole pyydetty Motörheadia.

Samassa numerossa, kuten tähän saakka kaikissa muissakin vuoden numeroissa, on jälleen juttua Hanoi Rocksista. Nyt kiertue on edennyt Japaniin.

”Hanoi Rocks -hysteria Japanissa räjähti kuin ilotulitus eksoottisessa idässä. Hurmioituneet fanit seurasivat suomalaistähtiä 24 tuntia vuorokaudessa. Järkyttyneet järjestäjät pelkäsivät Hanoi Rocksien hengen puolesta. Hanoi Rocks pelkäsi ihailijoittensa hengen puolesta, kun konserttisalit olivat hajota ja hotelleihin tunkeuduttiin katon kautta”, Suosikki kuvaa menoa.

Nyt, numerossa 7/84, Dingo on noussut ensimmäistä kertaa lukijoiden äänestämän ”Suomen rankin listan” sijalle 10. Hanoi Rocks on koko vuoden ollut sijalla 1 tai 2.

Aukeaman kokoisessa Dingo-jutussa pääosassa ovat kuvat, joita on viisi. Lyhyessä tekstissä lähinnä kuvaillaan jäsenten luonteita.

”Pete on askeettinen ja sympaattinen, Eve ja Neumann ovat ylimakeita ja itsevarmoja ja Jonttu ja Keijo Q suhtautuvat musiikkiin neuroottisesti”, lehti kertoo.

Parikymmentä sivua myöhemmin julistetaan postikorttiäänestys Yö vastaan Dingo otsikolla ”Kumpi on Porin kuningas?”

Suosikki 9/84 on ”goldjumbonumero”. Sivun kokoisessa ihailijakuvassa on Neumann. Lisäksi toisessa sivun kokoisessa mainoksessa luvataan, että lähitulevaisuudessa lehteen on tulossa Dingon juliste. Keskiaukeaman tarraliitteessä ovat sekä Dingo että Hanoi Rocks.

Dingo on nyt noussut ”Suomen rankin listan” ykköseksi. Hanoi Rocks on toinen ja Yö kolmas.

Numerossa 10/84 kansikuvapoikana on David Lee Roth, mutta isolla on myös mainittu, että nyt on Dingosta jättijuttu ja juliste.

Toimittaja Päivi Väänänen jatkaa Dingon parissa. Even tilalle on tullut uusi jäsen Pepe.
”Pepe on bändin uusin jäsen, mutta hän on valloittanut heti kättelyssä itselleen paikan yleisön sydämissä. Hän on pieni ja pörröinen, ja istuu Dingon visuaaliseen imagoon paremmin kuin ladylike Eve”, Väänänen kirjoittaa.

”Hän liikuttelee yleisömassoja pelkällä kädenheilautuksella. Rumankauniit kasvot ja valtava suu täynnä lupauksia”, sisäsivuilla kuvaillaan Neumannia.

Seuraavassa numerossa Suosikki on vienyt Dingon Lontooseen tutustumaan Sky Channelin tiloihin, ja nyt jo kysellään, pitäisikö bändin levyttää englanniksi.

Tarjolla on myös Dingo-aiheinen piirustus- ja valokuvauskilpailu, jonka pääpalkinnoksi luvataan päivä bändin seurassa. Tälle ja pari numeroa aiemmin julistetulle postikorttiäänestyskilpailulle yhteistä on, että kisan tuloksista ei koskaan kerrota lehdessä mitään.

Vuoden viimeisessä numerossa 12/84 lehden kannessa on koko vuoden kestäneen Suosikin ja bändin yhteistyön päätteeksi Michael Monroe. Hanoi kohti huippua, sanoo kansiotsikko. Vuoden päätteeksi ”rankin listan” ykkösenä on Dingo, kakkosena Hanoi Rocks.

Dingo5

Vuosikerta 1985

Numeron 1/85 kansikuva Neumannista enteilee tämän olevan todellinen Dingon supervuosi. Bändi on voittanut Suosikin vuosiäänestyksen vuoden 1984 parhaan bändin, laulajan, biisin ja LP:n tittelit, lehden mukaan suorastaan murskavoitolla kaikki kategoriat. Samalla kerrotaan, että nyt Neumannilla on Suosikissa oma vakituinen kolumnipalsta.

Kannessa kerrotaan myös Hanoi Rocksin rumpalin Razzlen kuolleen. Maailmanvalloituksen alkutaipaleella ollut bändi kokikin tragedian yhteydessä täydellisen suunnanmuutoksen. Sam Yaffa lähti bändistä, mutta Mike Monroe kertoi Hanoi Rocksin kääntävän tilanteen ”parissa kuukaudessa voitoksi”.

Vuonna 1985 jokaisessa Suosikissa numerossa on juttua Dingosta ja etenkin Neumannista. Hän on myös numeron 4/85 kannessa, sisäsivujen juttu esittelee bändin matkaa Marokkoon.

Numerossa 5/85 Dingon luottotoimittajaksi profiloitunut Päivi Väänänen oli jälleen bändin mukana keikalla, tällä kertaa Keravalla.

”Eivätkä he hiljene edes Dingon soittaessa. Kaikki kappaleet lauletaan mukana kurkut suorina ja nyrkit viuhtoen. Hurjaa menoa”, Väänänen kuvailee Dingon yleisöä.
Suosikissa 7/85 Neumann kertoo omalla kolumnipalstallaan, että Dingo on nyt suositumpi kuin Mauno Koivisto.

Dingo2

Koko vuoden ajan lehden sivuilla on käsitelty Hanoi Rocksin tulevaisuutta. Nyt numeron 8/85 kannessa Mike ja Andy sanovat pahaenteisesti ”Hyvästi Hanoi”. Sisäsivuilla he kertovat bändin nyt lopettaneen toimintansa, mutta kummankin jatkavan omien uusien projektiensa parissa.

Sama numero kertoo Jussi Hakulisen suulla Yön hajonneen, mutta Olli Lindholm kertoo bändin yhä jatkavan. Hän ei siis ole menossa rekkakuskiksi, kuten vuotta aiemmin uumoili.

Numerossa 9/85 on Peten neljän sivun henkilöhaastattelu. Selviää, että hän on perusluonteeltaan luonnonsuojelija, eikä ihmisen elämällä ole hänen mielestään mitään tarkoitusta.

Suosikki 10/85 puolestaan tarjoaa rumpali ”Quupan” haastattelun. Hän kertoo ajatelleensa perustaa hevibändin, jonka kitaristi olisi kuin Conan Barbaari. Hän kertoo pitävänsä bändin ulkonäköä ”aivan helvetin tärkeänä”.

Numerossa 10B Pepe kertoo ajattelevansa kuolemaa joka päivä.
Vuoden viimeisessä numerossa 12/85 käy selville, että lukijat ovat valinneet Suomen rankin listan ykköseksi jokaisessa vuoden numerossa Dingon.

Vuosikerta 1986

Vuoden ensimmäisten numeroiden ajaksi Dingo tuntuu katoavan Suosikista lähes täysin. Toki bändi edelleen äänestetään ”Suomen rankin listan” ykköseksi ja löytyy koko ajan myös uuden videolistan ykköspaikalta, mutta vasta numeron 4B takakansi lupaa, että seuraavassa numerossa merirosvokapteeniksi puettu Neumann yhtyeineen palaa jälleen lehteen.

Ja näin tapahtuu: numerossa 5/85 Neumann antaa nelisivuisessa jutussa selonteon ajastaan merillä ja kuinka häntä huijattiin Hampurin satamassa ja joku ravisteli hänen housuistaan viimeisetkin kolikot.

Numeron 5B sivuilla Virve Valli haastattelee Neumannia.
”Mä uskon Dingon pitkäikäisyyteen sen takia, että tämä bändi on niin keikkakelpoinen. Jos levymyynnissä tulisi jokin aallonpohja, niin tuskin se meidän keikkailua lannistaisi”, Neumann miettii Dingon kolmannen LP:n Pyhän klaanin ilmestyttyä muutama kuukausi sitten.

Numeron 6/86 Suomen rankin lista -äänestyksen tuloksissa nähdään jotain poikkeuksellista: kakkoseksi tullut Dingo menettää ykkössijan Ressu Redfordin Bogartille!

Seuraavassa numerossa Dingo palaa jälleen sijalle yksi, mutta lehdessä ei ole juttuja Dingosta. Sen sijaan Bogartista on neljän sivun juttu.

Numerossa 8/86 Dingosta ei taaskaan ole juttua, mutta Bogart Companysta tarjolla on taskupokkari.

Numero 9/86 on legendaarinen kultaturbo. Sen pääjuttuna on Bogart Companyn loma Espanjassa. Dingoa ei mainita.

Suosikin 10/86 haastattelussa Neumann ihmettelee, kuinka Dingon ympärillä on hiljaiseloa verrattuna vuoden takaiseen hullunmyllyyn.
Hän puhuu akustisesta soololevystään, ja kertoo tämän olevan nyt sellaista musiikkia, jota on halunnut aina tehdä.

”Mä olen hautaan asti iloinen siitä, että Dingo teki sellaista, mihin kukaan muu ei ole tässä maassa pystynyt”, Neumann sanoo. Haastattelun yllä leijuu selvä taitekohdan tuntu. Osittain Neumann puhuu bändistään jo menneessä aikamuodossa, vaikka sanookin haluavansa bändin yhä jatkavan.

Samassa numerossa kerrotaan, että Bogart Companyn Ressu Redford aloittaa lehdessä nyt oman vakituisen kolumnipalstansa.

Lokakuussa Dingo hajoaa, tiedotustilaisuudesta on juttu puoli yhdeksän pääuutislähetyksessä.

Suosikin 11/86 kannessa ei puututa Dingon hajoamiseen. Eräänlaisessa pääkirjoituksessa sivulla 6 asiaa sivutaan muutamalla lauseella, kirjoituksen otsikko on ”Hyvästi – ja kiitos Dingo”. Ressu Redford näyttää kolumnikuvassaan iloiselta.

Vuoden viimeisen numeron pääjuttu käsittelee Bogart Companya.
”Mahtava Bogart-mania!”, kuuluu otsikko.

Tätä juttua varten pääsin maaliskuussa 2017 tutustumaan Pasilassa sijaitsevaan Otavamedian printtilehtiarkistoon. Sain asiassa mukavasti apua Otavan uusien liiketoimintojen liiketoimintapäälliköltä Lauri Sihvoselta. Lauri järjesti minulle yhden päivän ajaksi käyttööni Suosikin vuosikerrat ja pienen neukkarin lehtien tutkimiseen. Kiitos Lauri, ilman sinua olisi tämä sukellus journalismin historiaan jäänyt tekemättä!

Juttu on ensimmäisen kerran julkaistu Viestinnän Tulevaisuus -lehden numerossa 3, joka ilmestyi kesäkuussa 2017.